Tällä kertaa ajattelin kokeilla jotain uutta. Päätin luoda katsauksen Rypyn menneisyyteen. Näitä on tulossa lisääkin, ja koska nämä poikkeavat tyyliltään muista sarjakuvistani, teen niille oman osion. Laitan blogin sivupalkkiin linkin jossain vaiheessa. Laittelen näitä sitten sinne kronologiseen järjestykseen sitä mukaa kun niitä julkaisen.
No juu, olipa tarkoitus irvailla taikka ei, niin juurihan noin tuo meni. Per's aukisille myytiin lainoja ilman vakuuksia ja lopputulos? Tämän maailman björnwahlroosit rahastivat per'saukisten sinänsä toimivat kioskit ja omakotitalot. Pankkimenestyjät, sun muut kepulit kokkareet myivät hartiapankilla rakennettuja taloja toisilleen neljällä markalla kappele.
VastaaPoistaSen -90 luvun laman varjoja makselee moni perhe vieläkin. Yhdessä rakennetun hyvinvoinnin hajoittaminen alkoi silloin ja jatkuu edelleen.
En muuten kirjoita tätä katkeruuttani. -90 luvun alkuvuosina tienasin parhaiten eläissäni. Jostain Moskovan keikasta saattoi saada viisituhatta mummon markkaa. Oli ne toisille vauraita aikoja, toisille taasen yhtä persettä.
Terve Anonyymi, ja kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaTämän maailman björnwahlroosit rahastivat per'saukisten sinänsä toimivat kioskit ja omakotitalot. Pankkimenestyjät, sun muut kepulit kokkareet myivät hartiapankilla rakennettuja taloja toisilleen neljällä markalla kappele.
Noinhan se taisi mennä. Neuvostoliiton romahtamiselle, ja sitä seuranneelle idänkaupan tyrehtymiselle me emme tietysti mitään mahtaneet, mutta muilta osin 90-luvun lama oli käsittääkseni seurausta pankkiirien ja poliitikkojen perseilyistä. Ja se, että silloinen presidenttimme katsoi asiakseen olla pankkien puolella yrittäjiä vastaan, puhuu kyllä selvää kieltä kyseisen demarin moraalista.
Yhdessä rakennetun hyvinvoinnin hajoittaminen alkoi silloin ja jatkuu edelleen.
Juuri noin minäkin olen sen aina nähnyt.
Kyllähän tuo sarjakuva kuvasi sitä aikaa hyvin. Ja se Suuren laman pyykki on vielä pesemättä. Montakohan konkan tehnyttä yrittäjää meni silloin kaulakiikkuun?
VastaaPoistaKyllä niitä riitti. Ja vieläkin on porukkaa joka on ulosotossa sen aikuisten takausten ja luottojen vuoksi. Toki on myös kepuleita kokkareita jotka asustavat hirttäytyneiden pikkuyrittäjien rakentamissa mökeissä. -90 luvun likapyykki on tosiaan vielä pesemättä.
PoistaSuomalainen luottamus vallanpitäjiin katosi silloin. Voisi sanoa -90 luvulle asti kuva poliitikoista oli Kekkonen. -90 luvulla tilalle tuli kepulit, eskoahot, sun muut kokkareet. Jotenkin silloin poliitikoista tuli opportunisteja valtiomiesten sijaan. Kansakunta jakautui. Syntyi rälssi, poliittinen eliitti.
Olen muutamalta yrittäjältä suoraan kuullut kuinka pankinjohtajat silloin saattoivat kutsua paikalle vaikka firmalla olisi mennyt ihan kohtuullisesti. Kutsun aihe oli yrittäjän henkilökohtainen omaisuus, jolle löytyi pankinjohtajan intressipiiristä ostohaluja. Diilihän oli hyvin yksinkertainen; myy omaisuutta hintaan x (ostaja saattoi olla pankinjohtajan vieressä tapaamisen aikana) tai lainat menevät kerralla maksuun. Jälkimmäinen tarkoitti konkurssia sekä firmalle että henkilökohtaisesti. Aika monelta ulosmitattiin elämäntyö pilkkahintaan, eli ei mikään ihme jos noilta ajoilta on katkeruutta.
PoistaSamalla luotiin eräänlainen ammattisyyllisten sukupolvi. Noita epäreilun konkurssin tehneitä yrittäjiä mm. ammattirikolliset käyttävät (toki kohtuullista korvausta vastaan) talousrikoksissaan, kun tarvitaan joku ottamaan syyt firman touhuista. Noilla entisillä yrittäjillä kun ei ole mitään mahdollisuutta maksaa 90-luvun velkojaan, ja ulosotto vie palkkatuloista leijonanosan. Ihan oikeasta konkurssista on jo kokemusta eli tuollainen leikkikonkurssi seurauksineen ei tunnu missään, ja katkeruutta systeemiä kohtaan tosiaan riittää niin ettei kovin suurta kynnystä ole touhuun lähteä.
t.Puupääukko
Muistanpa minäkin vuonna 1988, kun hain silloisesta Kansallis-Osake-Pankista ensimmäistä autolainaani tulevaa verovapaata läyhyäni varten. Juuri hiljan oli saatu kuulla, että enää ei tarvita valuutanvientilupia. Olin nuukana laskenut tarkanmarkanbudjetin. Olin myös valinnut sellaisen auton jota halusin ja tarvitsen, sekä selviän siitä lainasta kohtuudella ja vuoden YK-tienesteillä.
VastaaPoistaPankinjohtajan tapaaminen tuli viimein ja kyselin ujona lainaa. Siihen mennessä pankinjohtaja oli ollut suuri herra ja rahojeni pitkäaikainen kirstunvartija. Nyt oli rahahanat auki. "Juu, onnistuu se" vastasi pankinjohtaja suopeasti, "riittäköhän tuo summa, ota vaan lisää lainaa...paljonko laitetaan..." En ottanut!
Tämä oli ja on yksi harvoista viisaista päätöksistäni, sillä 1990 alkoi lama ja työt oli tiukassa reilun vuoden verran. Mutta alla oli oma, maksettu ja uusi auto jolla työttömänä kelpaili kurvailla. ;)
-heppa-
Koiviston konklaavin aikaansaannoksia.
PoistaNiin valtiomiesmäinen ja asiallinen ja kansansuosikki.
Osoittautui kuitenkin suurimmanluokan KYRVÄKSI mitä tämä maa on päällään joutunut kantamaan.
No...ihan oikea dari.Siinä kai se syy.
Tuohan pitää tietysti paikkansa. Eipä tuo Koivisto tainnut muutenkaan kovin kaksinen presidentti olla, mutta tuo konklaavitouhu oli jo sen luokan vittupäisyyttä ettei sitä meinaa oikein käsittääkään. Esim. Tarja Halonen oli presidenttinä täysi katastrofi, mutta ei hänkään sentään mitään tuollaista tehnyt.
PoistaTerve Yrjö ja Heppa, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaYrjö: Itsehän olin Rypyn tavoin noihin aikoihin vielä pikkupoika, joten jouduin tässä nojautumaan vanhempien ihmisten kertomuksiin sekä asiasta lukemaani.
Ja se Suuren laman pyykki on vielä pesemättä. Montakohan konkan tehnyttä yrittäjää meni silloin kaulakiikkuun?
Kyllä. Monet ihmiset ovat edelleen katkeria silloin kohtaamastaan vääryydestä. Ja syystä. Luulisin itsemurhan tehneitä yrittäjiä olleen joitain tuhansia.
Heppa: Nyt oli rahahanat auki. "Juu, onnistuu se" vastasi pankinjohtaja suopeasti, "riittäköhän tuo summa, ota vaan lisää lainaa...paljonko laitetaan..." En ottanut!
Viisas päätös kieltämättä. Tunnen itsekin erään yrittäjän, jolle myös suorastaan tyrkytettiin tuollaista valuuttalainaa noihin aikoihin. Hänkään ei sitä ottanut. Omien sanojensa mukaan olisi muuten ollut täysin kusessa muutamaa vuotta myöhemmin kun devalvaatio suoritettiin.
Lisätään tähän vielä se, että Suuren Laman myötä suomalaisesta sielusta särkyi jotakin. Vielä 1970-luvulla 60.000 suomalaista työtöntä oli aihe hätätilahallitukseen. Nyt sadat tuhannet työttömät ovat vain tilastoluku joka ei herätä mitään. Ja tänne pitäisi vielä hankkia kehitysmaalaisia ”työvoimaksi”.
VastaaPoistaTuohan pitää tietysti paikkansa. Käsittääkseni työttömien määrä oli suurimmillaan joskus 1994-95. 2000-luvun alun noususuhdanteessa tilanne oli jo tuntuvasti parempi, mutta silloinkaan ei päästy lähellekään 80-luvun lukemia. Sittemminhän tilanne on tietysti huonontunut entisestään, eikä mihinkään täystyöllisyyteen ole oikeastaan edes pyritty pitkiin aikoihin.
PoistaIslannissa oli taannoin samanlainen pankkikriisi. Siellä se hoidettiin juur päinvaston kun Suomessa:
VastaaPoistakun täällä asiansa sössineitä liikepankkeja tekohengitettiin valtion rahalla samalla kurittaen velallisia kirjaimellisestikin hengiltä, Islannin liikepankkien annettiin kaatua omaan onnettomuuteensa.
Uudet omistajat perustivat pankit uudestaan, ja Islannin valtio keskittyi tukemaan rahansa menettäneitä asiakkaita sosiaaliturvan kautta.
Islannin valtion- ja kansantalous selvisivät pienin vahingoin;
suurimmat kärsijät taisivat olla lähinnä asiansa sössineet liikepankkiirit, joille sekin oli vain hengähdystauko ennen uusia biznixiä jossain muualla.
Jotain eroa voinemme olla havaitsevinamme?
Itselle oli juuri tapahtunut jotain oikein ikävää. Ja sitten iski 1990-luvun lama päälle.
VastaaPoistaOsittain automatisaation ja osittain yritysten ulosliputusten vuoksi Suomi ei ole voinut mitenkään kunnolla toipua Suuresta lamasta.
Mutta onhan meillä sentään monikulttuurisuus.
Terve QK ja Tom, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQK: Joo, muistan kyllä tuon Islannin tapauksen. Ja onhan noissa melkoinen ero. Sanoisin että Islannin tapa oli kaikin tavoin parempi. Meillä ei tainnut perseilevät pankkiirit joutua hirveästi kärsimään. Kansalaiset sitten heidänkin edestä.
Tom: Osittain automatisaation ja osittain yritysten ulosliputusten vuoksi Suomi ei ole voinut mitenkään kunnolla toipua Suuresta lamasta.
Kyllä. Lisäisin vielä, että se tapa jolla tuota Suurta Lamaa "hoidettiin", ei varsinaisesti lähettänyt ihmisille sellaista signaalia, että yrittäminen tässä maassa kannattaa.
Mutta onhan meillä sentään monikulttuurisuus.
Niin. Hyvinvointi-Suomi tuhottiin, mutta saatiinpa sentään somaleja. Hyvä vaihtokauppa.
Moro. Itse olin tuon laman aikaan teini. Ja tuo itsemurha määrä pitää takuulla paikkansa. Tuhansia. Me8sän perheemme " pelasti " äidin työ. Raskas sellainen. Yötyö 5'vrk viikossa. lisäksi me lapset olimme tarpeeksi vanhoja, jotta menimme kesätöihin mihin pääsimme. Rahat vanhemmille. Sekä marjat poimittiin jne. Ystäväni perheelle ei käynyt yhtä hyvin. Sellainen tragedia, että olen siitä vieläkin htin vihainen tälle yhteiskunnalle. 6 henkeä, kaksi jäi eloon. ystäväni yksi niistä. Ei siitä sen enempää. Mutta minusta rypyn pitäisi alkaa ehdokkaaksi. Ja edetä päättävien elimiin. Kyllä siinä riittää jutun juurta.
VastaaPoistaTerve Pate, ja kiitos kommentistasi. Itse olin laman alkaessa 8-9-vuotias, ja sikäli onnekkaassa asemassa, että oma perheeni ei joutunut lamasta juurikaan kärsimään, johtuen vanhempieni työn luonteesta. Tunnen kyllä monia ikäisiäni joilla tilanne oli toisenlainen. Noin kauheasta tragediasta en ole kuitenkaan kuullut, kuin tuo mistä kerroit. Kyllähän tuollainen vihaksi pistää. Varsinkin kun tietää ettei noista sikailevista pankkiireista tai poliitikoista yksikään joutunut missään vaiheessa teoistaan maksamaan.
VastaaPoista