Terve Uncle le Club, Anonyymi ja Tom, ja kiitos kommenteistanne.
Uncle le Club: Ei ollenkaan huono idea. Sen puljun touhuja ja kannanottoja kun seuraa, niin ei se vittuilu kyllä väärään osoitteeseen menisi.
Anonyymi: Joo, luin tuon jo aiemmin. Tuo on kyllä jo sen mittaluokan typeryyttä, ettei sitä meinaa uskoakaan. Pitää kokeilla jos tuosta jotain keksisi.
Tom: Niin on. Ja Ryppy on aina eturintamassa kohtaamassa lääketieteen uusia haasteita.
Toisaalta, ei nykyinen touhu kovinkaan kieroutunutta mieltä tarvitse, on se vaan niin helvatan kieroutunutta meno nykyisin. Tuntuu joskus, että on suorastaan runsauden pula aiheista. Jatka vaan samalla linjalla. Aina näitä odottaa yhtä innolla, kuin kuuta nousevaa, sillä sitä ei vielä ole, huom. veilä ole sidottu mihinkään sukupuolihömpötykseen. Ja sama on nuo Perskeleen kirjoitukset, ne on pakko lukea heti tuoreeltaa... Eli rispektiä koko rahalla molemmille. t, Huru-ukko
Tämä pojan mekkoon pukeminen ja tyttönä kasvattaminen eivät ole pelkästään nykyajan hullutuksia. Tällainen varhaislapsuuden kohtalo oli kahdellakin merkkimiehellä: kirjailija Ernest Hemingwaylla ja jääkärikenraalimajuri Martti Walleniuksella.
Molempien äiti oli toivonut tyttöä, mutta kun tuli poika, pikku-Marttia kohdeltiin tyttönä kolmivuotiaaksi ja pikku-Ernestiä nelivuotiaaksi, mekkoineen tyttökampauksineen päivineen. Mitäs väliä sillä, eihän noin pieni lapsi mitään muista myöhemmin, ja saivathan molemmat ryhtyä pojiksi tuon ohimenevän pikku vaiheen jälkeen?
Ehkei kummallekaan jäänyt tietoisia muistikuvia, mutta jonkin jäljen se se jätti: molemmat omistautuivat koko aikuisikänsä julistamaan koko maailmalle: "Minä olen Mies!" Walleniuksen sotilasura kaatui useampiin seikkoihin, mutta niistä pienimpiä ei ollut alkoholi, jota hän yliannosteli erityisesti stressaavissa tilanteissa. Hemingwaykin kärsi myöhemmällä iällä alkoholismista ja vaikeasta masennuksesta, jonka seurauksena hän katsoi lopulta haulikon piippuun.
Mitähän nämä poikiaan tänään tytöiksi naama irvessä kasvattavat feministit sanoisivat näihin kahteen varsin tunnettuun tosielämän tapaukseen? Luultavasti jotain sellaista että jos vain Ernest-tyttö ja Martti-tyttö oltaisiin pidetty loitolla hulluista miehistä hulluine pyssyineen, olisi heistäkin kasvanut ihania, ihania sukupuolineutraaleja jokinoletettuja...
Kun katsoo valtamedian juttuja feministisiä ja sukupuolineutraaleja kasvatusmenetelmiä julistavista vanhemmista ja sitten näitä mainioita Reijon sarjakuvia tulee väkisinkin mieleen mainoslause:
Rautaa! Väittävät, että huumori on vaikea laji. Toisille sen tuottaminen tuntuu olevan luonnollinen tapa tuoda asiat ymmärettävästi esiin. Toisille sen ymmärtäminen on ylivoimaista, tiedätte kyllä.
Terve Huru-ukko, QK, Yrjö ja Veijo, ja kiitos kommenteistanne.
Huru-ukko: Kiitoksia paljon. Siinä olet kyllä oikeassa, että tämä nykyaika on monessa mielessä hyvinkin kieroutunut. Aiheista ei toki sinällään ole pulaa, mutta jostain tietystä aiheesta voi olla hankala tehdä juuri sarjakuvaa. Vaan jatketaan toki. Yrjön tekstit minäkin luen joka kerta ja heti kuin vain ehdin, enkä vielä laadun suhteen ole joutunut pettymään.
QK: Jaa, tuotapa en tiennytkään noista herroista. Hemingwaystä tiesin, että mies kärsi ajoittain masennuksesta ja joikin aika reippaasti, mutta ajattelin, että sen ajan kirjailijalla se vähän niinkuin kuului asiaan. Uskon kyllä vaivatta, että tuollaisia äitejä on ollut varmaan aina, mutta olennainen ero taitaa olla siinä, että nykyään tuollaista touhua pidetään julkisessa keskustelussa jotenkin edistyksellisenä, ja minua taas setämiehenä koska pilkkaan sitä häpeämättömästi.
Yrjö: Naulan kantaan. Ja sama pätee kyllä sinunkin mainioihin kieli poskella tehtyihin kirjoituksiin. Jatketaan samalla linjalla, huumori kun on tunnetusti kaikkien sekopäisten ideologien pahin vihollinen.
Veijo: Kiitosta vaan. Sanoisin, että on siinäkin(siis huumorissa)haasteensa. Se on tietysti makuasia, onko nämä minun sarjakuvani hauskoja vai ei, mutta näiden tekeminen on minulle melko luonteva tapa kommentoida yhteiskuntamme menoa. Luontevampi kuin esim. kirjoittaminen, joka taas joltain toiselta sujuu vaivatta.
Terve Anonyymi, ja kiitos kommentistasi. Heh, joo. Itse asiassa minulla on ollut tuo Junkkerin naamakirjaheitto jo pidemmän aikaa mielessä, mutta vasta nyt sain ujutettua sen sarjikseen.
Terve Allaspalo, ja kiitos kommenteistasi. Lisää on toki luvassa. Jutut kylmenee, vaikka olisi tämä voinut olla vieläkin tylympi. Tässä versiossa Ryppy sentään kutsuu hoitajan apuun;) Tuntui kyllä tätä piirtäessä, että tässä preussilainen gewittung nousi uudelle tasolle.
Minkälaista keskustelua Ryppy käy perheensä kanssa esim, aamiaispöydässä.? Kokeeko Rypyn lapset rasismia koulussa. Onko Rypyn lapsille nostettu rasismikorttia koulussa.?
Terve Unknown, ja kiitos kommentistasi. Ryppyhän on ainakin toistaiseksi vielä perheetön mies. Alkuun minä ajattelin, että Ruusunnuppu olisi Rypyn tyttöystävä, mutta aika vähän sekään on näissä sarjiksissa näkynyt. Mitä lapsiin tulee, niin jostain syystä päädyin tekemään "Aku Ankat", eli näissä esiintyy Pikku-Pertti, joka ei ole Rypyn lapsi vaan veljenpoika.
Ei helevata.... Kuinka sää Reijo keksitkin...rispektiä koko rahalla.
VastaaPoistat. Huru-ukko
Terve Huru-ukko, ja kiitos kommentistasi. Kiitosta vaan. Kai se vaatii jossain määrin kieroutuneen mielikuvituksen, että tällaisia mieleen juolahtaa;)
VastaaPoistaKarikin omisti teoksensa aina jolle kulle. Tämähän voisi olla omistettu vaikkapa Naisasia Unionille.
VastaaPoistaMiksi suotta jättää hyvää vit...a puolitiehen.
http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2017/10/oikeus-paatti-kelan-gold-cardista.html
VastaaPoistaLääketieteestä on tulossa yhä mielenkiintoisempaa.
VastaaPoistaTerve Uncle le Club, Anonyymi ja Tom, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaUncle le Club: Ei ollenkaan huono idea. Sen puljun touhuja ja kannanottoja kun seuraa, niin ei se vittuilu kyllä väärään osoitteeseen menisi.
Anonyymi: Joo, luin tuon jo aiemmin. Tuo on kyllä jo sen mittaluokan typeryyttä, ettei sitä meinaa uskoakaan. Pitää kokeilla jos tuosta jotain keksisi.
Tom: Niin on. Ja Ryppy on aina eturintamassa kohtaamassa lääketieteen uusia haasteita.
Toisaalta, ei nykyinen touhu kovinkaan kieroutunutta mieltä tarvitse, on se vaan niin helvatan kieroutunutta meno nykyisin. Tuntuu joskus, että on suorastaan runsauden pula aiheista. Jatka vaan samalla linjalla. Aina näitä odottaa yhtä innolla, kuin kuuta nousevaa, sillä sitä ei vielä ole, huom. veilä ole sidottu mihinkään sukupuolihömpötykseen. Ja sama on nuo Perskeleen kirjoitukset, ne on pakko lukea heti tuoreeltaa...
VastaaPoistaEli rispektiä koko rahalla molemmille.
t, Huru-ukko
Tämä pojan mekkoon pukeminen ja tyttönä kasvattaminen eivät ole pelkästään nykyajan hullutuksia. Tällainen varhaislapsuuden kohtalo oli kahdellakin merkkimiehellä: kirjailija Ernest Hemingwaylla ja jääkärikenraalimajuri Martti Walleniuksella.
VastaaPoistaMolempien äiti oli toivonut tyttöä, mutta kun tuli poika, pikku-Marttia kohdeltiin tyttönä kolmivuotiaaksi ja pikku-Ernestiä nelivuotiaaksi, mekkoineen tyttökampauksineen päivineen. Mitäs väliä sillä, eihän noin pieni lapsi mitään muista myöhemmin, ja saivathan molemmat ryhtyä pojiksi tuon ohimenevän pikku vaiheen jälkeen?
Ehkei kummallekaan jäänyt tietoisia muistikuvia, mutta jonkin jäljen se se jätti: molemmat omistautuivat koko aikuisikänsä julistamaan koko maailmalle: "Minä olen Mies!" Walleniuksen sotilasura kaatui useampiin seikkoihin, mutta niistä pienimpiä ei ollut alkoholi, jota hän yliannosteli erityisesti stressaavissa tilanteissa. Hemingwaykin kärsi myöhemmällä iällä alkoholismista ja vaikeasta masennuksesta, jonka seurauksena hän katsoi lopulta haulikon piippuun.
Mitähän nämä poikiaan tänään tytöiksi naama irvessä kasvattavat feministit sanoisivat näihin kahteen varsin tunnettuun tosielämän tapaukseen? Luultavasti jotain sellaista että jos vain Ernest-tyttö ja Martti-tyttö oltaisiin pidetty loitolla hulluista miehistä hulluine pyssyineen, olisi heistäkin kasvanut ihania, ihania sukupuolineutraaleja jokinoletettuja...
Hyvä kommentti QK. Onhan noita tapauksia maailman sivu, mutta huolestuttavaa on että niistä on tulossa ns. uusi normaali.
PoistaÄidin rakkaus voitaa kaiken, mythbustet, tai sanotaanko, että inhimillinen tyhmyys lyö itsensä läpi yllättävissäkin paikoissa.
Kun katsoo valtamedian juttuja feministisiä ja sukupuolineutraaleja kasvatusmenetelmiä julistavista vanhemmista ja sitten näitä mainioita Reijon sarjakuvia tulee väkisinkin mieleen mainoslause:
VastaaPoista”Ryppy & Reikä! Sketsiä tänään! Totta huomenna!”
Rautaa!
VastaaPoistaVäittävät, että huumori on vaikea laji. Toisille sen tuottaminen tuntuu olevan luonnollinen tapa tuoda asiat ymmärettävästi esiin. Toisille sen ymmärtäminen on ylivoimaista, tiedätte kyllä.
Terve Huru-ukko, QK, Yrjö ja Veijo, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaHuru-ukko: Kiitoksia paljon. Siinä olet kyllä oikeassa, että tämä nykyaika on monessa mielessä hyvinkin kieroutunut. Aiheista ei toki sinällään ole pulaa, mutta jostain tietystä aiheesta voi olla hankala tehdä juuri sarjakuvaa. Vaan jatketaan toki. Yrjön tekstit minäkin luen joka kerta ja heti kuin vain ehdin, enkä vielä laadun suhteen ole joutunut pettymään.
QK: Jaa, tuotapa en tiennytkään noista herroista. Hemingwaystä tiesin, että mies kärsi ajoittain masennuksesta ja joikin aika reippaasti, mutta ajattelin, että sen ajan kirjailijalla se vähän niinkuin kuului asiaan. Uskon kyllä vaivatta, että tuollaisia äitejä on ollut varmaan aina, mutta olennainen ero taitaa olla siinä, että nykyään tuollaista touhua pidetään julkisessa keskustelussa jotenkin edistyksellisenä, ja minua taas setämiehenä koska pilkkaan sitä häpeämättömästi.
Yrjö: Naulan kantaan. Ja sama pätee kyllä sinunkin mainioihin kieli poskella tehtyihin kirjoituksiin. Jatketaan samalla linjalla, huumori kun on tunnetusti kaikkien sekopäisten ideologien pahin vihollinen.
Veijo: Kiitosta vaan. Sanoisin, että on siinäkin(siis huumorissa)haasteensa. Se on tietysti makuasia, onko nämä minun sarjakuvani hauskoja vai ei, mutta näiden tekeminen on minulle melko luonteva tapa kommentoida yhteiskuntamme menoa. Luontevampi kuin esim. kirjoittaminen, joka taas joltain toiselta sujuu vaivatta.
junkkerin naamakirjapäivitykset...wi helevata :) :)
VastaaPoistaTerve Anonyymi, ja kiitos kommentistasi. Heh, joo. Itse asiassa minulla on ollut tuo Junkkerin naamakirjaheitto jo pidemmän aikaa mielessä, mutta vasta nyt sain ujutettua sen sarjikseen.
VastaaPoistaWinter is here ja jututkin menee kylmemmiksi. Eli hyvä, hyvä. Lisää vaan.
VastaaPoistaVaikka nyt taitaa olla valelääkärikeissi Pertinlaaksossa.
Terve Allaspalo, ja kiitos kommenteistasi. Lisää on toki luvassa. Jutut kylmenee, vaikka olisi tämä voinut olla vieläkin tylympi. Tässä versiossa Ryppy sentään kutsuu hoitajan apuun;) Tuntui kyllä tätä piirtäessä, että tässä preussilainen gewittung nousi uudelle tasolle.
VastaaPoistaKiitoksia näistä. On pakko saada lisää.
VastaaPoistaTerve DuPont, ja kiitos kommentistasi. Ollos tervetullut. Lisää on toki luvassa. Mielelläni piirtäisin näitä enemmänkin, mutta aika ei meinaa riittää.
VastaaPoistaMinkälaista keskustelua Ryppy käy perheensä kanssa esim, aamiaispöydässä.? Kokeeko Rypyn lapset rasismia koulussa. Onko Rypyn lapsille nostettu rasismikorttia koulussa.?
VastaaPoistaTerve Unknown, ja kiitos kommentistasi. Ryppyhän on ainakin toistaiseksi vielä perheetön mies. Alkuun minä ajattelin, että Ruusunnuppu olisi Rypyn tyttöystävä, mutta aika vähän sekään on näissä sarjiksissa näkynyt. Mitä lapsiin tulee, niin jostain syystä päädyin tekemään "Aku Ankat", eli näissä esiintyy Pikku-Pertti, joka ei ole Rypyn lapsi vaan veljenpoika.
VastaaPoista