keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

RYPPY JA KOPONEN SAUNASSA OSA III

 


12 kommenttia:

  1. Itse elin mukula-aikani 1970-luvulla eikä meitäkään vahdittu. Kaikki se, mitä me mukulat keskenämme puuhattiin olisi nykyisin vissiin aihetta Paskalehden juttuun. Kun muksut olivat ilman ammatillista aikuisvalvontaa. Ja kaikki selvittiin hengissä aikuiseksi. Vielä ehjänä. Paitsi tietysti minä josta tuli julkinen viha-ajattelija.

    VastaaPoista
  2. Terve Yrjö, ja kiitos kommentistasi. Jep, useita Paskalehden juttuja olisi meistäkin kirjoitettu. Aikuiset eivät meitäkään hirveästi häirinneet. Ja jokainen marko ja pete on vieläkin elävien kirjoissa.

    Paitsi tietysti minä josta tuli julkinen viha-ajattelija.

    Samalla lailla meni tuokin:)

    VastaaPoista
  3. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut käyttää pyöräillessä kypärää. On hyvää onnea, ettei mitään sattunut meikälle.

    Muuten sanoisin, että ihmisen tärkein ominaisuus on se, että häntä voi pitää hyvänä naapurina. Tai siis ei-kauheana ainakin.

    VastaaPoista
  4. Niin, liekö lapsuuden traumojen syytä, että minustakin tuli näin lopulla ikää, no viha-ajattelija, tai ainakin hyvin kyseenalaisesti suvakkiuteen suhtautuva vanaha ukonkalso. Meillä kotona oli yksi polkupyörä, siinä tarakka kuten silloin sanottiin, sellainen lattaraudasta tehty, mikä painoi persettä, latta kun oli just niinpäin. Uimapaikkaan oli matkaa n. 13 km, ja minä sen suurimman osan matkaa juoksin, kas kun ei perse kestänyt istua. Paitsi ylämäet sain polkea ja vanhempi veli kesti sen aikaa istua.
    Kieroonkasvanuthan minusta tuli, ei siinä mitään. Lapsiakin siunaantunut, eri naisten kanssa, vaan ei lapset ole hylänneet vanhaa äijää kumminkaan, yhetyttä pitävät ja käyvätvät välillä kylässäkin. Ja lasten äitien kanssakin olaan puheväleissä.
    Miten lie olisi nykykasvatusen kanssa ja oikealaisen opastuksen saanennaa? Arvelen, että monta asiaa olisi jäänyt saamatta. Tai ainakin se yksi. Se jota QK mainostaa aina välillä.
    Silti voisin sanoa kuten jossain laulussakin sanotaan: Päivääkään en vaihtaisi pois. Ilman niitä en olisi minä vaan joku tossukka taponen.
    Ja täällä on hyvä olla, samoin ajattelevien joukossa, kuten Ykä ja Reijo ja muut. Kiitos teille. Monista nauruista ja myöskin kyyneleistä. Ilon ja surun.
    Huru-ukko
    PS. Nuorempi likka kertoi tässä päivänä muutamana ilouutisen: minusta tulee viisinkertainen ukki joskus marraskuun lopulla:)

    VastaaPoista
  5. Terve Tom, ja kiitos kommentistasi. Eipä siitä kypärästä haittaa olisi ollut, mutta todella harvoin niitä näkyi minun lapsuudessani. Mitä naapureihin tulee, niin minulla on ollut sen asian suhteen hyvä tuuri; minulle on aina sattunut hyviä naapureita. Tiedän useitakin tyyppejä, joilla näin ei ole ollut.

    VastaaPoista
  6. Terve Huru-ukko, ja kiitos kommentistasi. Meillä oli myös uimapaikkaan matkaa n.15km, ja pyörillä mekin sinne sotkettiin. Nuorena sitä vielä jaksoi kaikenlaista.

    Miten lie olisi nykykasvatusen kanssa ja oikealaisen opastuksen saanennaa?

    Niinpä. Kaipa sitä olisi erilainen. Mutta kuinka erilainen, sitä on hankala arvioida. Minäkään en vaihtaisi päivääkään pois. Olen onnellinen siitä, että sain olla lapsi juuri siinä ajassa ja siinä paikassa. Niitä aikoja on mukavaa muistella. Tosin, usein siitä seuraa vitutus sen johdosta, että sitä Suomea ei enää ole. Ja että oma jälkikasvuni joutuu varttumaan täysin toisenlaisessa Suomessa. Sellaisessa, joka on pelkkä varjo entisestään.

    PS. Nuorempi likka kertoi tässä päivänä muutamana ilouutisen: minusta tulee viisinkertainen ukki joskus marraskuun lopulla:)

    Onneksi olkoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että minun "perikuntani", eli lapset ja lastenlapset kuitnkin kasvavat valtaosin, ainakin periaatteessa siinä mennen ajan hengessä. Jos ei aivan kirjiamellisesti niin ajatusen tasolla kuitenkin. Nuoremman likan mies on töissä sotavaltiolla ja se lie aiheuttanut jonkin verran lisää "äksöniä" normaalioloihin verraten. Kävivät tässä taannoin kylässä vaan en ruvennut utelemaan. Pääasia oli seurustella niiden pikkuisten kanssa pitkästä aikaa.
      Slava Ukraini!!!
      Huru-ukko

      Poista
    2. Kyllähän minäkin olen pyrkinyt jälkikasvuani tietyssä hengessä kasvattamaan. Aika sitten näyttää minkälaisia tuloksia on luvassa. Mutta ainakin tässä vaiheessa olen optimistinen.

      Slava Ukraini!!!

      Heroem slava!

      Poista
  7. Voi hyän tähen, veli Huru-ukko:
    pyöräyttääkö se sun nuaree likka siis viitoset maalimaan!

    Vakavasti ottaen, nykyaikaisemmallakin kasvatuksella olisit toki voinut ostaa Sitä Yhtä Asiaa, tai oikeammin vuokrata.

    Loppupeleissä tulisi kovin monelle nykyaviomiehellekin valtavan paljon halvemmaksi, kuin menettää koti ja puolet omaisuudesta sekä saada vielä kuulla ettei mukulakaan ole oma vaan sen naapurin Rane Önkkäpönkän, mutta siitä joutuu silti maksamaan elareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vähän arvelinkin että piparistahan se Huru-ukko puhui:)

      Poista
  8. Jälleen kerran laatukamaa. Ja mielenkiintoinen aihekin. Lapsuuteni ei missään nimessä ollut hurjimmasta päästä vaan aika suojattu, mutta aika vapaana sitä silti viipotettiin ja vieläpä Itä-Helsingissä. Riskinä silloin lama-Suomessa oli ensimmäisenä liikenne ja toisena erilaiset puliukot ja sekopäät (Jammu aivan kauheimpana ääriesimerkkinä). Silti siitä selvittiin ilman kovin montaa vaaratilannetta. Mitä on vanhoja lapsuuden maisemia nähnyt, niin en usko että ihan hyvillä mielin päästäisin omia lapsia, etenkään tyttäriä, pyörimään vapaasti siellä sun täällä. Vaikkapa vanhat lenkkireittini ovat ajoittain erilaisten joutilaiden porukoiden ajanvietepaikkoina joiltakin osin. Tai taitaa virallinen termi olla "löyhä kaveriporukka", "seurueita" oli jo minun aikana paljon. Taposelta jos kysytään, niin ei ole tietysti mitään huolta mutta kyllä siellä tarkkana saisi olla kun on omien lapsuuden ajan huolien lisäksi ihan uusia jänniä ilmiöitä.

    No, kun itse asustelee täällä hyvinkin Pertinmaalaisessa lintukodossa, niin ennemmin ajattelee näitä Taposesta huolimatta eteneviä ilmiöitä sellaisessa sivusta ihmettelijän roolissa. Arvostan nykyään aika korkealle sitä, ettei iltamyöhälläkään tarvitse arvioida onko vastaantulija potentiaalinen uhka vai ei.

    -Late

    VastaaPoista
  9. Terve Late, ja kiitos kommentistasi.

    Riskinä silloin lama-Suomessa oli ensimmäisenä liikenne ja toisena erilaiset puliukot ja sekopäät

    Sama meilläkin. Tosiaan yksi sääntö oli rajoittamassa meidän pikkupoikien svabodaa; autotielle ei saanut mennä missään nimessä. Puliukkoja oli meilläkin, mutta aika harmittomia sivullisille. Jos rähisivät, niin rähisivät toisilleen.

    Mitä on vanhoja lapsuuden maisemia nähnyt, niin en usko että ihan hyvillä mielin päästäisin omia lapsia, etenkään tyttäriä, pyörimään vapaasti siellä sun täällä.

    Oma kotipitäjäni on käsittääkseni välttynyt "rikastukselta" kokonaan, joten luulisin siellä olevan edelleen turvallista. Mutta Oulussa(jossa asuimme vielä 6 vuotta sitten) meininki alkoi olla senkaltaista, että katsoin viisaimmaksi siirtää perheeni sieltä Pertinmaan lintukotoon. Täälläkin "löyhät kaveriporukat" loistavat poissaolollaan.

    VastaaPoista