Onneksi Ryppy ei kertonut Pertsalle kerralla aivan kaikkea. Olis voinut tulla kulttuurishokki. Ja jotenkin hirvittää, että oma sukupolvemme tekee kaikkensa, että pikku-Pertsan elämä vuonna 2062 olisi mahdollisimman vittumaista. Luulen, että hän ei muista sukupolveamme lämmöllä.
Heh, juu. Jos tähän joku tolkku saadaan, niin kyllähän tarjaerkkisinnemäet vaikuttavat lähinnän painajaiselta. Sellaiselta femokraattisen nännistislellistiseltä vaahtokarkkikauhulta.
Terve Yrjö ja kiitos kommentistasi. Minäkin luulen, että Ryppy vihelsi pelin poikki juuri oikeassa vaiheessa. Pertsahan olisi saattanut seuraavaksi kysyä Mikko Puumalaisesta. Selitä nyt siinä, että Suomessa oli kovaa palkkaa nauttiva virkamies, joka hyökkäsi sananvapautta, tieteenvapautta sekä tietysti rasistisia karamellipapereita vastaan, ja joka siitä hyvästä ylennettiin apulaisoikeuskansleriksi. Kai sitä vähemmästäkin traumatisoituu.
Mitä tuleviin sukupolviin tulee, niin pahoinpa pelkääm, että olet oikeassa. Itse muistan joten kuten 80-luvun Suomen. 2000-luvulla syntyneet mukulat ei tule koskaan kunnolla hahmottamaan sitä, että sellainenkin Suomi oli joskus oikeasti olemassa. Ja se on surullista.
Terve KKi ja kiitos kommentistasi. Nyt kävi muuten ensimmäisen kerran niin, että meni kommentit ristiin. Sinä tajusit sarjakuvan pointin täysin oikein. Hain juuri tuota, että tulevaisuudessa tähän meininkiin tulisi joku tolkku, ja jälkimaailman olisi vaikea ymmärtää tämän ajan ihmisten motiiveja. Jes!! Joskus pyllyhuumorikin onnistuu tarkoituksessaan.
Heh, sun pyllyhuumori, samoin kuin Ykän kuiva ja nuiva kirjoittelu piristää kummasti päivää kun uusiutumattomien luonnonvarojen työkseen tuhlaaminen alkaa maistua... niin työltä.
Kki: Kiitosta vaan. On mukavaa kuulla, että pyllyhuumorini piristää. Juuri siihen pyrinkin. Onhan sarjakuvissani välillä jotain kannanottojakin, mutta itse koen sen toissijaisena. Ykän nuiva kirjoittelu on maistunut minullekin jo vuosia.
Tom: Eeppistä nimenomaan. Minusta tuo vuosituhannen vaihtuminen Halosineen ja monikulttuureineen aloitti sen ajanjakson, josta jotkut käyttävät nimitystä Tarjaerkismi. Omasta mielestäni sitä edeltävä ajanjakso oli huomattavasti parempi.
Onneksi Ryppy ei kertonut Pertsalle kerralla aivan kaikkea. Olis voinut tulla kulttuurishokki. Ja jotenkin hirvittää, että oma sukupolvemme tekee kaikkensa, että pikku-Pertsan elämä vuonna 2062 olisi mahdollisimman vittumaista. Luulen, että hän ei muista sukupolveamme lämmöllä.
VastaaPoistaHeh, juu. Jos tähän joku tolkku saadaan, niin kyllähän tarjaerkkisinnemäet vaikuttavat lähinnän painajaiselta. Sellaiselta femokraattisen nännistislellistiseltä vaahtokarkkikauhulta.
VastaaPoista-KKi-
Terve Yrjö ja kiitos kommentistasi. Minäkin luulen, että Ryppy vihelsi pelin poikki juuri oikeassa vaiheessa. Pertsahan olisi saattanut seuraavaksi kysyä Mikko Puumalaisesta. Selitä nyt siinä, että Suomessa oli kovaa palkkaa nauttiva virkamies, joka hyökkäsi sananvapautta, tieteenvapautta sekä tietysti rasistisia karamellipapereita vastaan, ja joka siitä hyvästä ylennettiin apulaisoikeuskansleriksi. Kai sitä vähemmästäkin traumatisoituu.
VastaaPoistaMitä tuleviin sukupolviin tulee, niin pahoinpa pelkääm, että olet oikeassa. Itse muistan joten kuten 80-luvun Suomen. 2000-luvulla syntyneet mukulat ei tule koskaan kunnolla hahmottamaan sitä, että sellainenkin Suomi oli joskus oikeasti olemassa. Ja se on surullista.
Terve KKi ja kiitos kommentistasi. Nyt kävi muuten ensimmäisen kerran niin, että meni kommentit ristiin. Sinä tajusit sarjakuvan pointin täysin oikein. Hain juuri tuota, että tulevaisuudessa tähän meininkiin tulisi joku tolkku, ja jälkimaailman olisi vaikea ymmärtää tämän ajan ihmisten motiiveja. Jes!! Joskus pyllyhuumorikin onnistuu tarkoituksessaan.
VastaaPoistaHeh, sun pyllyhuumori, samoin kuin Ykän kuiva ja nuiva kirjoittelu piristää kummasti päivää kun uusiutumattomien luonnonvarojen työkseen tuhlaaminen alkaa maistua... niin työltä.
VastaaPoista-KKi-
Sen verran eeppistä pohjimmiltaan kuitenkin, että on pakko laittaa tähän tällaista:
VastaaPoistaIt was the year of fire,
the year of destruction,
the year we took back what was ours.
It was the year of rebirth,
the year of great sadness,
the year of pain,
and the year of joy.
It was a new age.
It was the end of history.
It was the year everything changed.
Terve KKi ja Tom ja kiitokset kommenteistanne.
VastaaPoistaKki: Kiitosta vaan. On mukavaa kuulla, että pyllyhuumorini piristää. Juuri siihen pyrinkin. Onhan sarjakuvissani välillä jotain kannanottojakin, mutta itse koen sen toissijaisena. Ykän nuiva kirjoittelu on maistunut minullekin jo vuosia.
Tom: Eeppistä nimenomaan. Minusta tuo vuosituhannen vaihtuminen Halosineen ja monikulttuureineen aloitti sen ajanjakson, josta jotkut käyttävät nimitystä Tarjaerkismi. Omasta mielestäni sitä edeltävä ajanjakso oli huomattavasti parempi.